Sodan taustat
Ruotsi oli menettänyt laajoja alueita Venäjälle Suuren Pohjan sodan ja Hattujen sodan jälkipuinneissa. Ruotsin kuningas Kustaa III elätteli kuitenkin toivoa vanhojen alueiden palauttamisesta Ruotsin yhteyteen ja tämän siivittämänä Ruotsin nostamista takaisin suurvaltojen joukkoon. Venäjän jouduttua sotaan Turkin kanssa 1787 Kustaa III näki tilaisuutensa tulleen: kun naapurimaassa katseet oli suunnattu Mustallemerelle, Ruotsin olisi helppo operoida pohjoisessa. Sodan voittamiseksi Ruotsin laivaston tulisi saada haltuunsa Itämeren herruus yllättämällä Venäjä. Keväällä 1788 Ruotsin laivasto aloitti varustelutyöt sotaa varten niin Karlskronassa ja Tukholmassa kuin Viaporin redillä. Tämä tuli monelle yllätyksenä, sillä Ruotsin laivasto oli kaukana sotavalmiudesta eikä kuninkaalla ollut oikeutusta sodan aloittamiselle. Kesäkuun 9. päivänä 1788 sotalaivasto nosti ankkurinsa Karlskronan rediltä ja Tukholman saaristoeskaaderi nosti purjeensa kuninkaan johtamana 23. kesäkuuta. Sota oli alkanut.
Tykkisluupit sodassa 1788-90
Kustaa III:n sodassa tykkisluupeilla oli monia erilaisia tehtäviä. Niitä käytettiin esimerkiksi harhautusten ja tiedustelutehtävien suorittamiseen. Yhtenä tehtävänä tykkisluupeilla oli myös vaurioituneiden alusten auttaminen ja taistelujärjestyksen viitoittaminen. Kokoonsa nähden sluupit pystyivät aiheuttamaan yllättävän suurta tuhoa suuremmillekin aluksille, erityisesti laivojen takiloille ja rungon heikoimmille osille, kuitenkaan kärsimättä itse suuremmista vahingoista. Syy tähän oli selvä: tykkisluupit pystyivät hyökkäyksen jälkeen pakenemaan karikkoiseen saaristoon, johon suuremmilla aluksilla ei ollut asiaa ja tämän jälkeen uusimaan hyökkäyksensä nopeasti. Pienen kokonsa ja matalan syväyksensä ansiosta niillä pystyi tekemään erityisen hyvin yllätyshyökkäyksiä vihollisen sivustaan tai selustaan. Vaikka kuningas oli ennen sotaa ihastunut Fredrik Henrik af Chapmanin suunnittelemiin sluuppeihin, oli sotatoimien alkaessa niitä Tukholman eskaaderissa vain 28 ja Viaporin eskaaderissakin 27 kappaletta. Sodan kuluessa sluuppien edut kuitenkin huomattiin ja lyhyessä ajassa niitä rakennettiin huomattava määrä lisää.
Ruotsinsalmen toinen meritaistelu
Heinäkuun 1790 alussa Ruotsin laivasto oli selvinnyt venäläisten saarrosta Viipurinlahdelta epätoivoiselta näyttäneestä tilanteesta huolimatta. Laivat olivat kuitenkin hajallaan saaristossa, joten Kustaa III määräsi koko laivaston kokoontumaan Ruotsinsalmeen. Kuningas alkoi odottaa Venäjän laivaston välitöntä hyökkäystä, ja pian selvisikin, että vihollinen hyökkäisi Ruotsinsalmeen etelästä. Tykkisluupit alkoivat viitoittaa laivaston taistelujärjestystä muille aluksille. 9. päivänä heinäkuuta kamaripalvelija herätti kuninkaan ilmoituksella, jonka mukaan venäläiset olivat aloittamassa hyökkäystä.
Saaristolaivaston kuului sotakesän jälkeen kaikkiaan 195 sotalaivaa, joista 99 oli tykkisluuppeja. Taistelussa käytetty taktiikka tulisi siis pitkälti tukeutumaan pienten tykkisluuppien panokseen. Ruotsinsalmessa käytetty taistelujärjestys pyrki saartamaan vihollisen alukset. Tykkisluupit asetettiin suurempien laivojen molemmin puolin, jolloin vihollisen alukset jäisivät syntyneiden sivustojen väliin. Tykkisluuppien komentajan Hjelmstjernan tarkoituksena oli kiertää venäläisten oikean sivustan taakse ja hyökätä näin vihollislaivojen selustaan. Ruotsalaisten sluuppien manööveri tuli Venäjän saaristolaivaston komentajalle Nassau-Siegenille täytenä yllätyksenä. Tämän seurauksena osa venäläislaivoista käsitti hyökkäystä seuranneet käskyt väärin, jolloin monet laivat luopuivat taistelusta ja lähtivät perääntymään. Samaan aikaan merenkäynti alkoivat yltyä sekoittaen näin Venäjän laivaston keskustan ja ajaen sen kohti ruotsalaisaluksia. Taistelu jatkui pitkälle keskiyöhön asti, kunnes venäläislaivasto pakeni Ruotsinsalmesta.
Tykkisluuppien panos oli ratkaiseva tekijä Ruotsin laivaston voitossa. Ruotsinsalmen toinen taistelu oli Ruotsin merivoimien voitokkain ja samalla myös suurin Itämerellä koskaan käyty meritaistelu. Rauha solmittiin Värälässä 14. elokuuta 1790. Varsinaisista rajamuutoksista ei sopimuksessa sovittu. Tästä huolimatta rauha oli Kustaa III:lle poliittinen voitto, sillä sopimuksessa Venäjää kiellettiin lopullisesti sotkeutumasta Ruotsin sisäpoliittisiin asioihin.
© 2013 Tykkisluuppi